Oon paketoinut joululahjoja tunti päiväkaupalla (tai no ainakin eilen ja tänään), huh. Joka vuosi mulla on unelma tehdä oikein kauniita paketteja. Ja joka vuosi joudun toteamaan, että olen aivan surkea paketoija. Hirveetä väkerrystä ja purkamista ja uudelleen pakkaamista toi mun homma. Jospa harjoitus tekisi mestarin. Ostin tänään tollasen tarrakoneen, joka tekee noita ihania "vanhanaikaisia" tekstitarroja. Niitä sitten liimailen lähestulkoon jokaiseen pakettiin.
Kokeilin samalla kameran säätöjäkin muuttamalla ensimmäistä kertaa valkotasapainoa. Yleensä tulee otettua kuvia automaattiasetuksilla (tai lähikuva-asetuksilla ym., joilla ei pysty muokkaamaan valkotasapainoa tai vastaavaa. Siis ehkä ei pysty :)). Pitäisi noihin järkkärin saloihin uppoutua joskus, mutta turhauttaa se kaikkien asetusten ja valikkojen määrä.
Tuolla taustalla muuten näkyy ihana Marimekon kangas, jonka bongasin tänään tehtaanmyymälästä. Ehkä se on se pieni asia, josta olen tänään kiitollinen. Ystäväni meinaten sanoi, että hän on alkanut joka päivä miettiä jonkin asian, josta on kiitollinen. Sitten huomaa, että asioita, joista olla kiitollinen, löytyykin paljon. Taidanpa itse alkaa noudattaa samaa ohjetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti